Kuva: bit.ly/ZXQRql
Keihäsanopinkieli tai anopinkeihäs (Sansevieria cylindrica) on luontaisesti Angolassa kasvava ikivihreä viherkasvi. Kasvi erottuu muista viherkasveista helposti sen varsin erikoisen ja huomiota herättävän ulkonäön vuoksi.
Kasvi on muiden anopinkielten tapaan kuivien olosuhteiden kasvi. Keihäsanopinkieli sopii hieman hajamielisemmälle kotipuutarhurille, sillä kasvit sietävät hyvin vaihtelevia olosuhteita ja pitkiäkin aikoja ilman vettä.
Ulkonäkö
Keihäsanopinkieli on näyttävä kasvi, ja ulkonäöltään se erottuu huomattavasti muista huonekasveista. Sen erikoisuus ovat nimenomaan lehdet.
Sen lehdet ovat nuorilla taimilla melko normaalin näköisiä, ja muistuttavat tavallisen isoanopinkielen lehtiä. Lehtien ikääntyessä ne kuitenkin kaartuvat ja menevät suppuun, muodostaen pyöreitä ja umpinaisia lehtiä.
Keihäsanopinkieltä myydään usein taimikaupoissa muodossa, jossa lehtiä eli keihäitä on taiteltu ja muokattu uuteen muotoon. Niinpä eri yksilöt poikkeavat toisistaan ulkonäöltään. Luonnollisesti keihäsanopinkieli kasvaa ruusukemaisesti, jolloin yhdestä kohtaa lähtee useampia keihäitä. Pistokkaita otettaessa ja kasvia jakaessa saadaan tehtyä erilaisia rakennelmia keihäsanopinkielestä.
Hoito
Keihäsanopinkieli viiihtyy muiden anopinkielien tapaan valoisassa paikassa, joten paras kasvupaikka sille on runsas hajavalo. Vaikka suora ja jatkuva auringonpaahde ei sille välttämättä ole täysin optimaalisin, voi sen kuitenkin huoletta sijoittaa myös eteläikkunalle auringonvaloon. Kasvi viihtyy tavallisessa huoneenlämmössä, lämpötilan tulisi olla vuoden ympäri vähintään hieman yli 10 astetta.
Kasvi pärjää melko vähällä kastelulla. Talven lepokaudella riittää, kun keihänanopinkieltä kastelee noin kerran kuussa. Keväästä kesään kasvia voi kastella joka toinen viikko. Vältä liikakastelua, jotta se ei ala mätänemään. Kastelun kannalta olisi parasta, jos anopinkielen saisi mahdollisimman läpäisevään multaan, joten sen voi asettaa kaktusmultaan tai tavalliseen ruukkumultaan sekoittaa hieman kaktusmultaa.
Kasvia voi lannoittaa keväästä syksyyn noin kerran kuussa. Talvikaudella kasvia ei kannata lannoittaa ollenkaan.
Nuori keihäsanopinkieli kannattaa laittaa uuteen ruukkuun joka vuosi, vanhemmalle kasville riittää toimenpide joka toinen vuosi. Muiden anopinkielten tapaan keihäsanopinkieli viihtyy hieman pienehkössä ruukussa.
Lisääminen
Keihäsanopinkieltä voidaan lisätä jakamalla sitä poikasista. Jakaminen on suhteellisen helppoa, sillä kasvi ei kasvata kovin suurta ja sotkuista juurakkoa itselleen. Lisääminen onnistuu myös vanhemman kasvin pistokkaista, jolloin lehdestä tulisi ottaa vähintään noin 10 senttimetrin pituinen pala.
